Artisti (lyhyesti):
See-Saw on Japanilainen kahden naisen duo joka tuottaa hieman toisenlaista pop-musiikkia kuin mitä ihmiset ovat tavallisesti tottuneet kuuntelemaan. Newage ja rock -sävyjä kohtalaisen onnistuneesti sekoittavan yhtye koostuu Chiaki Ishikawan laulusta ja Yuki Kajiuran melodioista. Yhtyeessä oli alunperin kolmaskin nainen, Yukiko Nishioka, joka lähti yhtyeestä vuonna 1994 ollakseen täysipäiväinen kirjailija. Vuonna 1995 yhtye hajosi, mutta heräsi henkiin uudelleen 2001. Ja on julkaissut muutamia albumeita joista kirjoitus hetkellä uusin on vuonna 2003 valmistunut Dream Field.
See-Saw on tuottanut muutamiin tunnettuihin japanilaisiin animaatio sarjoihin kauden avaus ja lopetus kappaleita ja kokonaisia ääniraitojakin. Näitä ovat mm. .hack//Sign, .hack//Liminality, Noir ja varmasti tunnetuimpina Mobile Suit Gundam Seed ja Mobile Suit Gundam Seed Destiny -sarjojen tunnus musiikki. Soolo uriin sen kummemmin paneutumatta maininnan ansaitsevat Kajiuran työ Madlax-sarjan parissa ja Ishikawan työ Simoun ja Mobile Suit Gundam Double 0-sarjojen musiikin parissa.
Miksi mainitsin nämä sarjat? Se selviää kohta, sillä Dream Field on eräänlainen henkinen tukipohja kummallekkin naiselle josta he ovat ottaneet askeleita eteenpäin pitkän taukonsa jälkeen.
Kappaleet:
1. 君がいた物語 (Dream Field ver.) [ Anata ga Ita Monogatari (Dream Field ver.) ]
Albumin avaus biisi jää vähän mysteeriseksi, se yrittää olla räväkkä aloitus albumille, mutta toimisi paremmin albumin loppupäässä tai keskivaiheilla. Se kuitenkin tutustuttaa kuulijan nopeasti, ehkä turhankin nopeasti See-Sawin äänimaisemaan jota värittävät vahvasti kevyt, mutta voimakkaasti painottunut rummuttelu, Ishikawan-laulu sekä sähköiset syntetisaattori äänet kuten elektroniset viulut, tuulenhuminat, etno ja sähkökitara-efektit. Toimii tv-sarja .Hack//Liminalityn kolmanen jakson avauskappaleena.
2. 黄昏の海 [Tasogare no Umi]
Etninen balladi joka lainaa japanilaisesta kansan perinteestä teemoja. Kappale esittelee mielestäni hyvin luonnollisella tavalla Chiakin kykyä laulajana ja hänen valtavaa äänialaa. Hän on kappaleessa täysin kotonaan eri tyylisten soittimien soidessa taustalla. Vahvuudet tulevat paremmin esiin albumissa myöhemmin, mutta tämä kappale antaa kuulijalle jo pientä esimakua tulevasta.
3. LOVE [LOVE]
Kevyellä akustisella kitaraosuudella alkava balladi joka on kiistämättä albumin parhaita kappaleita. Huilu-soolot välissä luovat sopivasti tunnelmaa jota ei valtavirran musiikissa kovinkaan useasti pääse kokemaan. Pienet tauot tekevät kappaleesta herkän ja lopun basso teema luo mukavan pehmeän lopetuksen. Henkilökohtaisesti en pitänyt kappaleesta, mutta balladeja paljon kuuntelevat varmasti ihastuvat kappaleeseen. Tätä on käytetty Noir tv-sarjassa.
4. Emerald Green [Emerald Green]
Heti perään seuraa toinen kappale josta en oikein pitänyt. Se on niin ikään rock balladi, vain eri asetelmasta kuin edellinen. Kappale toimisi paremmin albumin loppupuolella samalla kun lukee albumin kannesta tekijöitä ja maistelee viiniä samalla läheisen ystävän kanssa. Sähkökitara soolo välissä ei jätä kylmäksi ketään J-Rock/Pop musiikista pitävää. Puhumattakaan nyt soolon toisesta osasta joka koostuu cembalolla soitetusta, tarkkaan harkitusta yhdistelmästä tunnelmaa keventävistä nuoteista. Syntetisaattorilla soitetaan vielä toinen loppukevennys joka luo vähän surulliselle kappaleelle onnellisen lopun tunnelmaa.
5. あんなに一緒だったのに [Annani Issho Dattanoni]
Albumin parasta materiaalia on ehdottomasti Annani Issho Dattanoni (suom. Kun olimme niin läheiset). Kappale on varmasti tuttu Gundam harrastajille Seed-sarjasta jossa se toimii eräänlaisena koko Cosmic Era-ajanjakson teemana. Sitä käytettiin ensimmäisen tuotantokauden lopetus musiikkina ja myöhemmin esiintyy sarjan eri osissa hieman repaleista äänimaisemaa yhdentävänä teema-musiikkina dramaattisissa kohtauksissa ja luovana tunnelman tehostajana. Pohjimmiltaan kappale on perus J-Rock kappale jossa on jonkin verran mukana elektronista äänimaisemaa joka mielestäni piirtää kuvaa siitä tulevaisuuden näkymästä josta Gundam-sarjoissa on kyse.
Kappaleen viulu-soolo on kohtalaisen piristävä ja tuo haikeaan kappaleeseen sitä kaivattua tasapainoa suoran toiminnan muodossa. Tämä toteutetaan rikkomalla tarkoituksella vähän kaavaa jota kappale noudattaa, mutta ristiriitaisuuksia ei siitä huolimatta esiinny mikä osoittaa mielestäni Kajiuran kyvyt säveltäjänä. Keinotekoinen elektroninen basso jää kuitenkin vähän ontoksi ja puhkeaa kuin saippuakupla keskellä kappaletta. Se kuitenkin pitää kokonaisuuden joustavasti kasassa vaikkakin hieman yltiö dramaattisen temppuilun vuoksi häiritsee kuuntelijaa taustalla.
Chiakin laulu täydentää ja korjaa kokonaisuuden kuitenkin hyvin kauniiksi kuvaksi joka on kuin unesta josta ei haluaisi herätä. Tämä on se kappale jonka vuoksi "Dream Field" ostetaan levy hyllyyn jos sitä ei sieltä jo löydy.
6. 千夜一夜 [Sen Ya Ichi Ya]
Tässä on ehkäpä tämän albumin eeppisimpiä kappaleita. Se on .Hack//Liminality tv-sarjan toinen avaus kappale. Se on marssi joka etenee määrätietoisesti yhteen ainoaan suuntaan. Sulavat jouset ja hieman koomiset piano osuudet tekevät kappaleesta jännän kuultavan. Vokaalit ovat voimakkaat ja itsevarmat, mutta samalla kappaleen loppua kohti niiden vaikutus haihtuu hieman. Basso ei tässäkään biisissä yksinkertaisesti kykene pysymään housuissaan vaan alkaa temppuilla hieman omiaan. Ja se häiritsee. Kappaleen voisi tiivistää "yllätykseksi". Albumin keskimmäisenä kappaleena kuulija todennäköisesti osaa jo olettaa mitä seuraavaksi saattaisi olla tulossa, mutta sen perus See-Saw kappaleen sijaan esitetäänkin jälleen hieman erilainen, omaa tietään kulkeva, kappale. Ehkä vähän liian pitkä kuitenkin ja väsyttää kuulijansa loppusuoralla.
7. 月ひとつ [Tsuki Hitotsu]
Voimakas balladi joka on sävelletty Gundam Seed tv-sarjaa varten. En sanoisi sitä kovin rennoksi lievästi jännittyneen tunnelman vuoksi, mutta sitäkin elementtiä tästä löytyy. Erityisesti rummut tuovat sen mukaan. Vapaa muotoinen akustinen kitara taustalla luo tunnelmaa joka on suoraan kuin vanhemmista James Bond elokuvista tunnetut teemat. Ishikawan laulu on sulavaa, mutta parempaankin olisi ollut kykyjä.
8. 夏の手紙 [Natsu no Tegami]
Ehkä vähän kliseinen balladi niin rakenteensa kuin myös sanoitustensa puolesta. Tässä vaiheessa balladit alkavat jo vähän kyllästyttää, mutta kaikesta huolimatta se on ok kappale. Elektroninen kellon kilke taustalla ärsytti ja kappaleen kokonaisuutta häiritsi erityisesti se, että se ei lakkaa missään vaiheessa. Se pysyy samana koko yli pitkän seitsemän minuutin kappaleen läpi. Se myös kilpailee albumin huonoimman balladin paikasta Indigon kanssa.
9. Obsession [Obsession]
Albumin parhaimpiin kappaleisiin lukeutuva Obsession ei varmasti jätä ketään J-Pop fania kylmäksi. .Hack//Sign tv-sarjan aloituskappaleena paremmin tunnettu musiikki on sulava elektronisen tanssi musiikin ja etnon risteytys. Kappale on varmaankin myös albumin tunnetuin kappale sillä useimpien anime harrastajien ainakin tulisi tunnistaa tämä. Kekseliäs vähän alle viisi minuuttia pitkä kappale on ensimmäisen kuuntelu kerran jälkeen nopeasti ohitse ja vaatii itselleen useamman kuuntelu kerran jotta sen sisään pääsee kunnolla. Eetterimäinen ja reunoiltaan säröinen ovat sanoja joilla kappaletta ehkäpä voi parhaiten kuvata. Sanoitukset ovat kehnot, mutta paremmat kuin mitä keskimäärin tanssimusiikki kappaleissa yleensä on. Tämä on muuten albumin ainoa täysin englannin kielinen kappale. Arvelen, että sillä on jotain tekemistä sanoitusten kehnouden tai pikemminkin niiden puutteen kanssa.
10. 記憶 [Memory]
Vähän mysteeriksi jäävä kappale joka minulle edustaa albumin täyteeksi valittua huttua. Kokonaisuuden täydentävä kappale jossa se aikaisemmin rivissä sekoillut elektroninen basso päästetään valloilleen ja sen annetaan tehdä mitä haluaa. .Hack//Sign sarjan ääniraidalta löytyvä kappale on sanoituksiltaan mielenkiintoinen joten on harmi, että kielimuurin vuoksi se tuskin avautuu useimmille kuulijoillensa. Synkät sävyt värittävät ja pukevat kappaletta hyvin.
11. Jumping Fish [Jumping Fish]
Tätä biisiä pyöritin aika paljon. Albumin paras balladi jota kuuntelee mielellään kun ulkona lunta sataa maahan, juo lämmintä juomaa ja lukee mieleistään kirjaa. Tunnelmallinen balladi jossa on paljon lämpöisiä sävyjä. Yksinkertainen ja suloinen piano teema jää erityisesti mieleen. Kappale myös esittelee hyvin Chiakin kykyjä laulajana vaikkakin välillä on vähän turhan hallitseva kapaleen aikana. Sanoitukset ovat keskitasoa paremmat.
12. 優しい夜明け [Yasashii Yoake]
.Hack//Sign tv-sarjan lopetuskappale. Mitäköhän tästä voisi sanoa. Se on ainakin hyvin tunnelmallinen kuten muutkin albumin kappaleet. Siinä on sitä jotain tiettyä viehätystä. Se on ennen kaikkea hyvin kirjoitettu ja esitetty. Kappale kannattaa kuunnella kokonaisuudessaan. Vaikka olisi nähnyt .Hack//Sign sarjan ja uskoo tietävänsä tämän kappaleen. Tämä on leikkamaaton versio kappaleesta ja täysin eri kokoluokassa kuin se pieni esimaistiainen jonka kuulee Signin lopussa. Albumin kolmanneksi paras kappale loistaa iloisine soittimineen ja lohduttavina teemoineen. Sarjan aikanahan kappaleeseen suhtautuminen muuttuu sitä mukaan kun sarja etenee ja juoni paljastuu katsojalle. En voisi kuvitella sopivampaa loppumusiikkia. Mutta samalla tavalla myös itse biisi elää ja avaa itseään kuuntelijalle aina vähitellen. Rummut ja jouset pelaavat niin sujuvasti yhteen, että kyyneliä meinaa alkaa kertymään poskille.
13. Indio [Indio]
Vähän tavanomaisuuksiin sortuva tyypillinen rakkaus balladi. Albumilla on parempiakin. Tämä löytyy myös tv-sarja Noirin ääniraidalta. Albumi olisi ollut hyvä ilmankin tätä kappaletta, mutta se on ihan mukava lisä. Albumin lopetus kappaleena se tosin jättää pienen pettymyksen.
...
Seuraavaa See-Saw albumia odotellessa (sitten kun se joskus tulee, jos tulee) tätä kelpaa kuunnella. Hyvin ajatonta, vaihtelevaa musiikkia kaikille. Nekin jotka eivät tavallisesti kuuntele japaniksi laulettua musiikkia sietäisi istuttaa tämän albumin ääreen sen yhden tunnin ja seitsemän minuutin keston ajaksi.
