Arvosana: Neljä tähteä
Juoni (lyhyesti):
Max Payne on jenkki kyttä jonka vaimo ja tytär on tapettu. Yksi kolmesta murhaajasta on yhä pakoteillä. Payne on turhaan yrittänyt etsiä murhaajaa kolme vuotta tuloksetta. Yhtäkkiä esiin ilmestyy muutaman vuoden ihmettelyn jälkeen johtolankoja jotka vievät hyvin nopeasti Paynen oikeille jäljille ja lopulta Payne saa kostonsa.
Arviointi:
Max Payne on toiminta elokuvana erinomainen, se on tyypillistä jenkkitoiminta elokuvaa parempi ja sen soundtrack on kaunista kuunneltavaa. Toiminta kohtaukset ovat sekä hauskoja, että vauhdikkaita. Juoni on vähän rönsyilevä koska käsikirjoitus on lievästi epäonnistunut. Siirtyminen pelistä elokuvaksi ei ole onnistunut täydellisesti ja puuttuvia kohtia on koetettu paikata ihan kiitettävästi. Ongelma kuitenkin on jäänyt ja elokuvassa on muutamia "mitä vittua!" ja "miksi tämä on tehty näin?" kohtauksia. Joitakin kohtia elokuvassa on myös aivan turhaan esim. lääkefirman johtajattaren osuus jää hämäräksi koska hänen osuudestaan ei kerrota juuri yhtään mitään muuta kuin, että hän on osallisena koko touhussa. Juoni ei seuraa orjallisesti pelin tapahtumia (eikä elokuva edes itse tunnu noudattavan välillä omaakaan tarinaansa täysin). Elokuva myös kärsii jonkin verran siitä, että se on leikattu jenkkilän k-15 muotoon. Matrixista tutut ajanhidastus tehosteita olisi voinut käyttää paremminkin hyödyksi sillä nyt niitä oli vain muutamassa kohdassa ja ne ovat kuitenkin Max Paynen tavaramerkki.
Kaiken kaikkiaan, minä pidin, mutta tämä on niitä elokuvia jotka pitää itse nähdä ja muodostaa mielipiteensä sen perusteella. Tässä on vähän halvan SinCityn makua, mutta se ei sitä varsinaisesti pilaa. Elokuvan visuaalinen puoli on huikea vaikka ohjaajan dramatisoinnit ovatkin vähän mitä ovat. Minusta Max Payne on toistaiseksi paras ns. pelielokuva sitten Mortal Kombat-elokuvan, ja kaikista puutteistaan huolimatta varsin viihdyttävä elämys.
